Talvellakin voi meloa!

Kehräämön alue Forssan keskustassa on kaunis.

Varoituksen ja varautumisen sanat talvimelontaan ovat artikkelin lopussa, vaikka ne ovat toiminnan lähtökohta. Kun tavoite on meloa jokainen kalenterikuukausi, voi päivän valita kelin mukaan. Ja toki pitää löytää se avoin vesi. Se on usein joki, nyt 2016 kahtena ekana kuukautena Loimijoki Forssassa ja Turpoonjoki Tammelassa.

Forssan keskustassa Kehräämöllä Ravintolalaiva Jannun viereisellä laiturilla ei jälkiä näkynyt, mutta ei luntakaan paljoa ollut. Kanootti kärrystä pois, pieni varusteiden siirto ja vesille. Tammikuun alkupuolen pakkasten jälkeen nollakelit oli sulattanut jäät ja vesi oli avointa melottavaksi.

  

Forssan on koripallokaupunki.
Vai onko tämä merkki aikaisemmasta suuruudesta?

Edellisyönä (28-29.1.) satanut ohut lumikerros teki Loimijoen rannat kauniiksi katsella. Vesillä ei muuta liikennettä ollut, mutta monen rannalla kävelijän kanssa katseemme kohtasivat. Meloin Kehräämöltä Kutomolle ja vielä muutamia satoja metrejä Tammelaan päin. Siltojen alla oli puluja ja rannan puissa varislintuja.

Loimijoki on melottavissa molempiin suuntiin, mutta virtauksen vaikutuksen kyllä huomaa. Tekemäni u-käännöksen jälkeen kanootti kulki enemmän itsekseen ja kyydissä sain ihailla maisemia. Kyllä Forssan keskusta onkin kaunis joelta! Punatiiliset entiset tehtaat, Elävien kuvien teatterin seutu ja vanha Koskisilta ovat suosikkejani, varsinkin maiseman toistuessa veden pinnassa.

Kehräämön voimalaitoksella ei putoukseen pääse melomaan, se on viisaasti suojattu jo kauempaa ennen kuin virta on liian voimakas. Alavirran puolelle halutessa on pieni maaosuus kanootin kantamista. Seuraava nostokohta on Vieremän padolla ja siitä olisikin tasaista menoa aina Jokioisten keskustaan asti, elleivät jäät jossain kohdassa estä menoa.

Nyt pienempi melontaretki kuitenkin riitti ja nousin maalle lähtöpaikkaan Kehräämölle. Tavaroiden pakkaus ja kanootin nosto kärryyn, niin tammikuun kalenterimelonta oli tehty. Kahvikupponen Jannulla toki kuului vielä samaan nautintoon.

Finalysonin aikakaudesta kertoo Kutomokin torneineen,
Kutomolla toimii edelleen Finlaysonin suosittu myymälä.  

Helmikuun melonta jäi ihan viimeiseen päivään. Karkauspäivänä ei olekaan tullut aikaisemmin melotuksi. Lähtöpaikka oli Turpoonjoen alaosassa Portaan kylässä; kylän uima- ja venerannassa, jossa jään riitettä joutui melalla rikkomaan, jotta kanootin sai vesille.

Nousimme poikani kanssa varoen kanoottiin ja meloimme vastavirtaan läpi Portaan kauniin kylän vajaan 3 kilometrin verran. Pakkasta oli pari astetta, joten kanoottiin tippuvat pisarat kyllä jäätyivät. Edellisyönä oli pakkasta yli 10 astetta ja parissa kohdassa riite ulottui rannalta toiselle. Ilmetynjoen haarassa näytti jää sen verran vahvalta, ettei sinne ehkä olisi päässytkään.

Riite piti ääntä murtuessaan ja myös rannalla tekemistämme "aalloista" 

Vastavirtaan melonta piti lämpimänä, vaikka hyvin silti siihenkin suuntaan pääsi. Kylältä jatkettiin vielä Rekolantien sillalle, josta käänsimme kanootin myötävirtaan. Eron kanootin kulussa kyllä jälleen huomasi.

Maisema oli mukavan luminen. Vesilintuja ei näkynyt eikä koskikaraa, jota hieman odottelin. Pari joutsenta lensi kauempana illan jo hämärtyessä. Portaan Nahkurinverstaalla emäntä oli ulkoilemassa ja muutaman sanan vaihdoimme kanootista nousematta. Mukavat mutkat ja pian lähtöranta tulikin vastaan. Huolellinen rantautuminen ja jälleen selvittiin kastumatta.

Turpoonjoen maisemaa

Kylmä vesi ja mahdollinen kaatuminen on huono yhdistelmä. Talviseen melontaan on syytä suhtautua varovaisesti ja valmistautua huolella. Hypotermia ei saa iskeä, vaikka harvinainen mutta mahdollinen kaatuminen tapahtuisikin. Isommilla avoimmilla vesillä pitää olla sellainen puku, joka pitää vedessäkin riittävän lämpimänä.

Sisämaassa avoin vesi löytyy usein joesta, jossa rantakin on lähellä. Rannalle pääsyä voi toki riite tai jää hankaloittaa ja siksipä rantoja kannattaa sillä silmällä katsella. Kastumiseen varautuminen tarkoittaa vesitiiviisti pakattuja varavaatteita ja keinoa päästä lämpimään esim. apua soittamalla. Vaikka yleisin kaatumisen paikka taitaa olla rantautuessa, reitiltäkin tulee noutopaikat tuntea. Kova pakkanen lisää kaikkia riskejä, joten talvimelonnan sääkin on hyvä valita sopivaksi.

Joulun lämpöä

Torronsuon kansallispuistossa 4.12.

Talvipäivän seisaukseen on aikaa kaksi päivää ja ulkolämpömittari näyttää +9 astetta. Kun lunta ei ole ja pilvet peittää taivaan, keskipäivälläkin on aikasen hämärää.

Vedet olivat syksyllä alhaalla liki marraskuun puoliväliin saakka. Sitten kuukauden aikana Liesjärven vedenpinta nousi 40 senttimetriä! Se toki on tarkoittanut  pimeitä päiviä näkynyt täyttyvinä ojina ja jokina. Hyvä niin vettä tarvitaan kyllä.

Retkeillä silti on voinut. Päivän lyhyys ja pimeä keli ei aina houkuta, mutta ei toki estäkään ulkoilua. Ja kyllä välillä on ollut hienojakin kelejä.

Lehdesjoessa vettä on joulukuussa riittänyt, kuva 11.12.

Syksy ja joulukuukin on ollut verrattain tyyntä. Joitakin puita olen nähnyt tuulien kaatamana. Raskas lumisade marraskuun lopulla katkoi paljon enimmäkseen ohuita puita.

Melontaretken yllätykset olivat lentävää laatua; kotka ja upea sumu.

Jäätilanne on vaihdellut. Vesi on kylmää ja pienetkin yöpakkaset tyynellä säällä saavat matalat vedet jäähän. Kyynäränjärvi on saanut kannen syksyn aikana vissiin jo kolmesti. Ja yhtä monta kertaa sen menettänyt. Melomaan olisi päässyt vaikka kuinka monta kertaa ja joulukuussa se pitää aina kokea. Päivä oli 12.12 ja oli myös riitelauttoja vedessä, mutta ei se melontaa yhtään haitannut.

Lilluessa tyynessä säässä luonto antoikin jälleen upeita elämyksiä. Lähellä Savilahden nuotiopaikkaa iso lintu lähti lentoon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kotkan Liesjärven kansallispuiston alueella näin. Heti sen jälkeen ihmettelin, kun ilma alkaa samentumaan ja varttissa nousi upea sumu järven päälle. Upea retki vaikka hieman kylmä tulikin kun halusin olla niin paljon paikallaan. Jälleen kerran tuli todettua, että luontoelämyksiä ei saa lähtemättä ulos luontoon.

Ennallistmispoltto lisää luonnon monimuotoisuutta.

Elokuun 17. päivä poltettuun ennallistamiskohteeseen Peukalolammen lähellä ei ole tullut kunnolla tutustuttua. Aurinkoinen lauantai 19 kalenteriluukun avaamisen jälkeen tämän tilaisuuden soi. Mustaa maata ja puuta, mutta ei ihan karrelle palanutta kovinkaan paljoa, Kauhean kaunista toisaalta. Moni mänty alueelta näyttää kestävän tuon kulon. Niin laji on vuosituhansien saatossa osannut kuorensa kehittää. Alue on kiva kohde käydä katsomassa ja näyttää asiakasryhmillekin. Lumikenkäretkellä täytyy ehdottomasti käydä katsomassa, lumen ja noen kotrasti on varmasti hieno.

"No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle..." sopii tähän jouluun. Ja pian päivä pitenee ja saamme oikeasti laittaa pesän pikkulinnuille. Hyvää vuoden pimeintä hetkeä ja Joulua.

Kolme viikkoa eräpiikana

Opiskelen Eerikkilän Urheiluopistossa erä- ja luonto-oppaaksi.  Kouluvuosi on lähestymässä loppua, enää muutama kuukausi jäljellä ja haikeus tämän vaiheikkaan vuoden päättymisestä hiipii jo mieleen. Koulutukseen kuuluu kaksi työharjoittelua. Neljän viikon talviharjoittelun suoritin Lapin Luontoelämyksessä Levillä. Kevätharjoitteluun hakeuduin Jouni Palénin Erärenki-yritykseen. Miksi? Halusin nähdä miten pieni, melko nuori yritys toimii ja voiko Etelä-Suomessa elättää itsensä viemällä ihmisiä luontoon ja tarjoamalla elämyksiä ja kokemuksia eräilyn parissa. Jouni on Eerikkilän eräopaskoulun kasvatti ja miehen iässä uuteen uraan uskaltautunut. Tämä oli myös kiinnostava syy hakeutua Erärengin palvelukseen - olisiko minustakin vielä samaan? Jatkanko koulun jälkeen entisessä, vai olisiko viimein  aika hypätä uuteen ja tehdä sitä mikä on lähellä sydäntä.

Jouni otti heti oppilaan mukaan kaikkeen työhön tasavertaisena työkaverina. Tutustuin yritykseen, kalustoon, turvallisuuteen ja ympäristöön. Kiertelin Liesjärven kansallispuistossa ja perehdyin tulevien retkien reitteihin. Niin kauniita paikkoja ja niin lähellä. Suunnittelimme, aikataulutimme, kuljetimme varusteita, siivosimme paikkoja ja ostimme tarvikkeita. Monenlaista tehtävää asiakaspalvelun taustalla on.

Entä sitten ne elämykset! Kyllä niitä pystyy tarjoamaan täällä Etelä-Suomessakin. Lyhyen työharjoittelujaksoni aikana ehdimme vetämään kaksi luokkaretkeä, isommille ja pienemmille koululaisille. Oli mahtavaa nähdä lasten riemu ja innostus. Pienemmät patikoivat Liesjärven kansallispuistossa Kyynäränharjun yli Savilahden leiripaikalle jossa rakentelimme laavuja, opettelimme nuotion tekoa ja söimme eväitä  tulen äärellä. Katselimme myös lintuja, kasveja ja luonnon ihmeitä. Kuulin jonkun oppilaista hihkaisevan toiselle: "Mahtavaa, kyllä tämä teatterireissun voittaa"- ja sekin on varmasti ollut mukavaa vaihtelua koululaisen elämään. Lopuksi kävimme vielä tutustumassa kotieläimiin läheisellä Kyynärän maatilalla ja kisailemassa puhallusputkiammunnassa. Sää oli keväisen epävakaa, mutta se ei haitannut. Päivän päätteeksi saattelimme iloiset ja väsyneet lapset bussiin.

Isompien lasten kanssa tutustuimme Korteniemen perinnetilaan ja pääsimme kurkistamaan elämään sadan vuoden takaisessa Suomessa. Elettiin omavaraistaloudessa, ilman sähköä ja mukavuuksia. Kaikki tehtiin itse. Eipä tilalle tullut edes tietä. Lapset kulkivat kouluun järven poikki veneellä ja talvella hiihtäen. Tilan eläimet ja rakennukset kiinnostivat lapsia. Kiertelimme tilalla tutkien riihen, navetan, savusaunan ja pirtin.

Lounaalla söimme hampurilaisia - lasten toiveesta, ei Mäkkärissä vaan rannassa tulilla. Lapsetkin osallistuivat ruoan valmistukseen. Päivään kuului myös melko pitkä patikointi kansallispuistossa ja melonta inkkarikanooteilla Liesjärvellä. Se oli riemuisa kokemus, vaikka vähän kurittomia joidenkin kanootit olivat. Sinnikkäästi lapset meloivat ja jo tunnin aikana vesillä liikkumisen salaisuudet alkoivat aueta. Mikä pitkä "liiksatunti" ihan varkain ja ilman pienintäkään nurinaa. Ja taas sivusta kuulin oppilaan kommentin: "Luulin et täällä katsellaan vaan lintuja, mut täähän on ollut tosi hauskaa." Hienoa kuinka nuoret nauttivat luonnon kauneudesta ja kuinka kiinnostuneita he olivat myös historiasta. Tällä retkellä sääkin näytti parastaan. Auringonpaiste kruunasi reissun.

Retkipäivien jälkeen renki ja piika jäivät pesemään ja siirtämään kanootteja, purkamaan leirejä, hakemaan varusteita, eli 'jumppaamaan" vielä eräiksikin tunneiksi, mutta hommasta jäi hyvä mieli. Me ollaan tehty jotain tärkeää. Olimme antaneet lapsille elämyksiä ja samalla ohjanneet heitä arvostamaan ja kunnioittamaa luontoa. Toivottavasti se kantaa hedelmää myöhempäänkin elämään.

Eräpiian työharjoitteluun kuului toki muutakin kuin luokkaretkiä. Teimme virkistys-/tutkimusmatkan Turpoonjoelle Jounin ja muutaman hänen eräopaskaverinsa kanssa. Meloimme joen päästä päähän mahtavassa säässä ja samalla reissulla tutkimme myös minne haarautuva joki vie. Olisiko siellä mahdollisia tulevien retkien reittejä. Mukava, rento päivä, vaikka silläkin oli tarkoitus. Asiakkaita ei voi viedä maastoon, jollei itse tiedä minne mennään. Olisihan joella talven jäljiltä voinut olla yllätyksiä, jotka suljettiin pois retkemme avulla.

Kävimme Eerikkilän Urheiluopistossa vetämään leirikoululaisten melontaretken, kun talon oma väki ei kaikkiin aktiviteetteihin ehtinyt. Eerikkilä oli meille molemmille tuttu, joten työhön oli helppo tarttua. Jouni etuoppaana ja eräpiika loppujoukosta huolehtien. Nuorista ysiluokkalaisista useimmat meloivat innokkaasti. Muutamia heikosti nukuttu yö painoi, siispä peräopas vahti väsyneimmät turvallisesti rantaan muiden seikkaillessa kauempana Ruostejärvellä.

Elämyksiä oli tarjolla myös aikuisille. Harjoitteluni aikana järjestimme kahdelle työporukalle luontoliikuntaa. Humppilassa Urpolan kartanolla ohjasimme Jounin suunnitteleman Villein viikinki - kisan asiakkaille. Joukkueet kilpailivat innokkaasti erilaisissa kaksinkamppailuissa. Jousiammunta, tapparakirveenheitto ym. lajit veivät varmasti ajatukset pois perustyöstä. Eräpiika jännitti hieman ennen kisaa, mutta mukavasti ohjaus ja tuomarointi sujui.  Saimme valittua porukan villeimmän viikingin. Kisailun jälkeen asiakkaiden päivä jatkui kokoustaen ja  viikinkisaunassa kylpien. Piian ja rengin tehtävänä oli varusteiden kokoaminen, huoltaminen ja kuljettaminen.

Toinen työporukka tuli kanssamme melomaan intiaanikanooteilla Turpoonjoelle. Ensin väki pääsi opetusmelonnalle järvelle Jounin kanssa. Samaan aikaan kuljetin asiakkaiden varusteet melonnan päätepisteeseen ja laitoin kahvitarjoilut valmiiksi.

Joimme kahvit ja jutellen vielä jokimelonnasta. Sen jälkeen pääsimme matkaan keväiselle joelle. Jouni huolehti väestä meloen ensimmäisenä ja minä viimeisenä varmistaen ettei kenelläkään takana ole ongelmia. Matkalla melojat ihmettelivät kuinka eivät ole tienneet miten upea paikka on aivan heidän kotikonnuillaan. Koskikohdissa riemu oli suuri, "veden vuoristorata" kuljetti kanootteja. Välillä joku kanooteista tömähti joen penkkaan, mutta tuuppaus takaisin ja matka jatkui. Joku putosi penkiltäkin, mutta siitä seurasi vain iloista kikatusta. Matkan kommentteja: " Ihanaa heittäytyä ja huomata että selviää, eikä haittaa vaikka vähän mokaakin." ja "Nyt pelottaa, että tämä loppuu ihan kohta". Ja loppuihan se, mutta kuka estää tulemasta uudelleen. Ja kuulosti siltä, että joku varmasti tuleekin.

Saattelimme iloisesti porisevan joukon jatkamaan iltaa Härkätien Elämysportaan  Sarin ja Jorman hoiviin. Piika ja renki kiiruhtivat kanoottien pesuun ja kuljetukseen. Rankkoja ja pitkiä työpäiviä, mutta Jounin sanoin; "Olihan meillä tosi kivaa", ja niin olikin. Miten hyvän mielen saakaan, kun ihmiset nauttivat ja ovat tyytyväisiä. Tuntuu, että tällä  työllä on tarkoitus.

Osallistuimme Jounin kanssa myös Korteniemen perinnetilalla pidettyyn leivontapäivään. Piikakin pääsi kokeilemaan ruisleivän leipomista. Paikalla oli paljon väkeä ja ihmettelin kun Jouni tunsi yhden jos toisenkin vieraista. Korteniemen metsänvartijan jälkeläinen oli siis selvästi kotimaisemissaan. Päivä päättyi piian osalta Korteniemen savusaunan lauteille lempeisiin löylyihin. Erärenki jatkoi päivää esitellen toimittaja- valokuvaaja Tea Karviselle Liesjärven kansallispuistoa.

Euroopan kansallispuistopäivää vietettiin 24.5. Olimme Jounin kanssa Torronsuon kansallispuiston tapahtumassa mukana. Veimme halukkaita kävelemään suon poikki Härksaaren louhokselle kolmen tunnin retkelle. Väkeä paikalla tapahtumassa oli runsain määrin ja louhoskävelylle osallistui reipas parikymmentä ihmistä. Suo oli minulle tuttu ennestään, mutta edellinen ilta meni kasveja, lintuja, suon syntyä ja louhoksen historiaa kertaillen, sillä pitäähän oppaan tietää. Ihmiset retkellä olivat taas innokkaita ja kiinnostuneita. Katselimme kasveja ja ihastelimme suon kauneutta, muutamia lintujakin matkalla bongattiin. Louhoksen historia kiinnosti myös väkeä. Tyytyväiset asiakkaat kiitoksineen olivat taas ihana palaute retken jälkeen.

Työntäyteiset, vaihtelevat ja mielenkiintoiset päivät Erärengin palveluksessa alkavat olla takana. Mitä harjoittelu eräpiikana antoi opiskelijalle? Mieleenpainuvia hetkiä luonnossa, ymmärrystä siihen millaista yrittäjän elämä on, paljon lisää tietoa ja taitoa eräoppaan työhön ja varmuutta siitä, että olen oikealla polulla.

Eräpiika Tarja Salmi kiittää ja kuittaa allaolevan runon sanoin:

Etsi kauneutta

niin löydät sen,

Ei se kaukana ole-

Ei kaukana milloinkaan

         -Sara Teasdale-

Luontoa kaikille

Vesirännistä on pisara pisaralta
kasvanut puikko, joka jakautuu
kuusenoksalla painamatta sitä
alaspäin. 

Laskiainen ja Ystävänpäivä ovat hyviä syitä luontoiluun yhdessä tai yksinäänkin. Tarviiko edes ulos luontoon meneminen jotain syytä?
Eipä niin.

Jos ei mene luontoon, ei oikein saa omakohtaisia luontoelämyksiä. Telkkari luontodokumentteineen tuo toki metsän, järven, meren, aavikon, sademetsän.... kotiin ja mukava niin. Avara luonto Ylellä esimerkiksi on monipuolinen. Kaikki eivät voi mennä ulos ja kaikki eivät pääse polkua pitkin eteenpäin puhumattakaan umpihangesta tai umpimetsästä. Välitetään kykyjemme mukaan luontoa heillekin. Tuoksuja, makuja, kuvia, tunteita.

Harmaat päivät, harmaat maisemat myös suolla.
Aurinko paistoi tammikuussa -15 tosi vähän, lumi tuli ja suli
vuoronperään. Kuva Liesjärven kansallispuistosta 4.2.

Nyt 2015 vuoden puolella lämpötilaltaan vaihtelevat säät ovat tuoneet lunta ja jäätä Etelä-Suomeenkin. Patikointi, hiihto ja lumikenkäily on vienyt Erärenkiä tiestä sivuun. Useimmiten, aika liki aina, on kamera mukana. Nyt kevään kynnyksellä, talvehtivien lintujen jo auringossa laulellessa muutamia kuvia oheen lähiviikoilta.

Jos on mahdollisuus ikkunasta katsella pihalle ja vaikka laittaa siihen ruokintapaikka, saa katseltavaa varmasti.

Talvi on myös metsätöiden aikaa. Metsän - varsinkaan oman lähimetsän - kaato ei mieltäni ylennä.
Mitäpä, jos hetken päästä tiedämme puiden tuntevan kipua ja surua. Muuttuisiko metsänkäyttömme?

Melontakokemuksia 2014

2014 melontakausi alkaa olla lopuillaan vaikka nyt marraskuussa vedet ovat avoimia ja on melomassa tullut käytyäkin. Kirjoitin outdoorsfinlandin sivuille asiakkaiden tämän vuoden melontakohteista yhteenvetoa. Blogikirjoitus löytyy osoitteesta http://www.outdoorsfinland.fi/melontakausi-tammelan-ylangolla/

Kaikille avoina kuutamomelonta lähtö 8.9. -14 Ilta ja yö olivat selkeitä. Hieno auringonlasku ja loistava kuu.

Sipoonkorpi

Kävimme ensi visiitillämme Sipponkorven kansallispuistossa 3.6.2014. Parkkipaikkapysähdyksen verran poikkesimme puiston itälaidalla Bakunkärrillä ja Ponun Perinnepostia -luontopolun kiersimme pohjoisosassa.

Polku on alkuosaltaan eli nuotiopaikan risteykseen asti hyvä kulkea, leveä ja sorastettu. Ehkei kovin luontomainen, mutta jalkoihin katselemisen sijaan pystyi keskittymään maisemien katselemiseen.

Opastetaulun mukaan puron virtaus vaihtelee vuoden aikana kovastikin. Nyt se oli kiva katsella ja kuunnella.

Polku helppo kävellä, luonto helppoa katsella.

Tässähän se kulkeekin.
Luontopolun itäisin osa huomattiin vasta tieltä.

Katseltavaa riitti, mukava puro ja korkeudeltaan vaihtelevaan maastoa polulla ja polun vierellä. Vaikka luontopolku oli lyhyehkö, nuotiopaikalta itään lähtevä haara tuntui keskentekoiselta. Voi olla, ettemme pysyneet merkityllä reitillä koko aikaa, kun sora vaihtui saveksi. Tielle johtavan polun loppu ainakin tuli mentyä väärin pellon poikki merkityn polun ollessa aika näkymätön.

Nuotio ja telttailupaikka Ängesböle vaikutti ihan asialliselta. Nuotiota puuhaava perhe ähersi tosin puiden kanssa kovasti. Kuulemma saha oli huono ja isot puut savisia. Me joimme termarikahvit ja sanottiin moro. :-) Muita ihmisiä ei luontopolulla sitten näkynytkään.

Maisemiltaan ja luonnoltaan paikka on runsas. On kuusimetsää, lehtomaisia alueita sekä niitty- tai peltomaisemaa. Kukkivia kasveja runsaasti yksittäin ja kukkaketona.

Niityn loistoa. Montakohan kasvilajia tästä löytyisi?

Puunhalausta vähän isomman kaverin kanssa. Kuusi oli paitsi paksu myös pitkä. 

Sukupolven vaihdos

Matkaa taajama-asutukseen Nikinmäkeen ja Nikkilään paikasta oli ehkä kolme kilometriä. Silti maisema oli hyvin maalaismainen. Kumpuileva maasto, jossa hiljainen hiekkatie. Lintujen laulua ei katkaissut autojen ääni vaan harvakseltaan lentokoneen pauhu.

Patikoidessa näkee yksittäisiä hienoja kohteita muita kulkumuotoja paremmin. Joko Sipoonkorvessa näitä on normaalia enemmän tai sitten tällä kertaa oli oivalliset antennit päässä.
Mukava pikku retki.

Kypsää voikukaa monessa vaiheessa,

Kääpä kannon päässä

Maisema muutaman kilometrin päässä asfalttiviidakosta.

Renkajoki Rengossa 2.4.-14

Renkajoen melonnasta 2.4. -14 blogikirjoitus on toisaalla eli http://www.outdoorsfinland.fi/renkajoki-aprillin-jalkeen