Talvellakin voi meloa!

Kehräämön alue Forssan keskustassa on kaunis.

Varoituksen ja varautumisen sanat talvimelontaan ovat artikkelin lopussa, vaikka ne ovat toiminnan lähtökohta. Kun tavoite on meloa jokainen kalenterikuukausi, voi päivän valita kelin mukaan. Ja toki pitää löytää se avoin vesi. Se on usein joki, nyt 2016 kahtena ekana kuukautena Loimijoki Forssassa ja Turpoonjoki Tammelassa.

Forssan keskustassa Kehräämöllä Ravintolalaiva Jannun viereisellä laiturilla ei jälkiä näkynyt, mutta ei luntakaan paljoa ollut. Kanootti kärrystä pois, pieni varusteiden siirto ja vesille. Tammikuun alkupuolen pakkasten jälkeen nollakelit oli sulattanut jäät ja vesi oli avointa melottavaksi.

  

Forssan on koripallokaupunki.
Vai onko tämä merkki aikaisemmasta suuruudesta?

Edellisyönä (28-29.1.) satanut ohut lumikerros teki Loimijoen rannat kauniiksi katsella. Vesillä ei muuta liikennettä ollut, mutta monen rannalla kävelijän kanssa katseemme kohtasivat. Meloin Kehräämöltä Kutomolle ja vielä muutamia satoja metrejä Tammelaan päin. Siltojen alla oli puluja ja rannan puissa varislintuja.

Loimijoki on melottavissa molempiin suuntiin, mutta virtauksen vaikutuksen kyllä huomaa. Tekemäni u-käännöksen jälkeen kanootti kulki enemmän itsekseen ja kyydissä sain ihailla maisemia. Kyllä Forssan keskusta onkin kaunis joelta! Punatiiliset entiset tehtaat, Elävien kuvien teatterin seutu ja vanha Koskisilta ovat suosikkejani, varsinkin maiseman toistuessa veden pinnassa.

Kehräämön voimalaitoksella ei putoukseen pääse melomaan, se on viisaasti suojattu jo kauempaa ennen kuin virta on liian voimakas. Alavirran puolelle halutessa on pieni maaosuus kanootin kantamista. Seuraava nostokohta on Vieremän padolla ja siitä olisikin tasaista menoa aina Jokioisten keskustaan asti, elleivät jäät jossain kohdassa estä menoa.

Nyt pienempi melontaretki kuitenkin riitti ja nousin maalle lähtöpaikkaan Kehräämölle. Tavaroiden pakkaus ja kanootin nosto kärryyn, niin tammikuun kalenterimelonta oli tehty. Kahvikupponen Jannulla toki kuului vielä samaan nautintoon.

Finalysonin aikakaudesta kertoo Kutomokin torneineen,
Kutomolla toimii edelleen Finlaysonin suosittu myymälä.  

Helmikuun melonta jäi ihan viimeiseen päivään. Karkauspäivänä ei olekaan tullut aikaisemmin melotuksi. Lähtöpaikka oli Turpoonjoen alaosassa Portaan kylässä; kylän uima- ja venerannassa, jossa jään riitettä joutui melalla rikkomaan, jotta kanootin sai vesille.

Nousimme poikani kanssa varoen kanoottiin ja meloimme vastavirtaan läpi Portaan kauniin kylän vajaan 3 kilometrin verran. Pakkasta oli pari astetta, joten kanoottiin tippuvat pisarat kyllä jäätyivät. Edellisyönä oli pakkasta yli 10 astetta ja parissa kohdassa riite ulottui rannalta toiselle. Ilmetynjoen haarassa näytti jää sen verran vahvalta, ettei sinne ehkä olisi päässytkään.

Riite piti ääntä murtuessaan ja myös rannalla tekemistämme "aalloista" 

Vastavirtaan melonta piti lämpimänä, vaikka hyvin silti siihenkin suuntaan pääsi. Kylältä jatkettiin vielä Rekolantien sillalle, josta käänsimme kanootin myötävirtaan. Eron kanootin kulussa kyllä jälleen huomasi.

Maisema oli mukavan luminen. Vesilintuja ei näkynyt eikä koskikaraa, jota hieman odottelin. Pari joutsenta lensi kauempana illan jo hämärtyessä. Portaan Nahkurinverstaalla emäntä oli ulkoilemassa ja muutaman sanan vaihdoimme kanootista nousematta. Mukavat mutkat ja pian lähtöranta tulikin vastaan. Huolellinen rantautuminen ja jälleen selvittiin kastumatta.

Turpoonjoen maisemaa

Kylmä vesi ja mahdollinen kaatuminen on huono yhdistelmä. Talviseen melontaan on syytä suhtautua varovaisesti ja valmistautua huolella. Hypotermia ei saa iskeä, vaikka harvinainen mutta mahdollinen kaatuminen tapahtuisikin. Isommilla avoimmilla vesillä pitää olla sellainen puku, joka pitää vedessäkin riittävän lämpimänä.

Sisämaassa avoin vesi löytyy usein joesta, jossa rantakin on lähellä. Rannalle pääsyä voi toki riite tai jää hankaloittaa ja siksipä rantoja kannattaa sillä silmällä katsella. Kastumiseen varautuminen tarkoittaa vesitiiviisti pakattuja varavaatteita ja keinoa päästä lämpimään esim. apua soittamalla. Vaikka yleisin kaatumisen paikka taitaa olla rantautuessa, reitiltäkin tulee noutopaikat tuntea. Kova pakkanen lisää kaikkia riskejä, joten talvimelonnan sääkin on hyvä valita sopivaksi.