torstai 29. lokakuuta 2020

Harjoittelu Erärengillä

Opiskelen Kajaanin ammattikorkeakoulussa Restonomiksi ja erikoistun aktiviteettimatkailuun. Viime keväänä kyselin varovasti, josko Erärenki ottaisi kesälle harjoittelijaa ja onnekseni Jouni ottikin heinäkuun lopusta minut oppeihinsa. Olen kotoisin Loimaalta, joten Tammela ja Forssa ovat sikäli tuttuja paikkoja itselleni ja osin tästäkin syystä kyselin tältä alueelta mahdollista harjoittelupaikkaa. Olin nyt reilun 3 kuukautta harjoittelussa ja nautin joka hetkestä! Kesä meni hujauksessa ja saatiinpa ensilumikin koettua harjoittelun aikana.

Harjoittelun ensimmäisiä kajakointireissuja heinäkuussa.

En ollut ennen tätä kesää melonut koskaan aiemmin. Juuri ennen harjoittelun alkamista osallistuin viikonlopun kestävälle ”kurssille” melonnan alkeista. Meloin sitten kaksi päivää kajakilla Oulujärvellä ennen harjoittelua ja se kyllä kannatti. Oloni oli hieman varmempi ja ajattelin, ettei tarvitsisi sitten ihan niin paljon hävetä osaamattomuuttani. Jouni otti minut oikein lämpimästi vastaan ja tulimme hyvin juttuun. Harjoittelun ensimmäisillä viikoilla sain kokeilla ensimmäistä kertaa avokanoottia, yksin ja kaverin kanssa, ja sup-lautaa. Myöhemmin sain kokeilla ensimmäistä kertaa kaksikkokajakkiakin!

Syyskuun alussa lähdettiin metsästämään auringonnousua aamukuudelta.

Tutustuin yrittäjän arkeen ja kaikkeen siihen asiakkaille näkymättömäksi jäävään osaan, joka vie yllättävän paljon työaikaa. Asiakkaiden kanssa itse fyysinen kohtaaminen on vain pieni osa siitä kaikesta työstä, jota tähän hommaan kuuluu. Jouni heti aluksi varoittelikin, että työ on enimmäkseen roudarina olemista ja kanoottien kantamisesta kasvanut haba tukee kyllä tätä varoitusta täysin. Oli hienoa kuunnella Jounin kertomuksia ja tietoja eri paikoista opastusten aikana. Jounin tietotaito alueesta ja sen historiasta on ehdottomasti yksi hienoimmista asioista hänen retkillään.

Auringonlasku ja kuutamomelonta syyskuun 1.päivänä.

Harjoittelun aikana herättelin takaisin eloon hieman unholaan jääneen ja samalla myös uudenlaisen yhteyden luontoon ja koin monia mahtavia hetkiä vesillä ja maalla. Näin muun muassa monia erilaisia lintuja, yhdelläkin iltamelonnalla jopa 12 kuikkaa kerralla, ja tulipa yhdellä kotimatkalla bongattua ilveskin. Puusta putoava oravakin on ihan tosi juttu!

Torronsuo lokakuun alussa.

Tutustuin moniin mahtaviin tämän alueen yrittäjiin ja sain olla monenlaisissa tapaamisissa ja koulutuksissa mukana. Asiakkaita ja retkiä oli moneen lähtöön ja kaikista niistä kohtaamisista jäi jotain mieleen. Yksikään kohtaaminen ja päivä ei ollut samanlainen kuin aiemmin ja sehän se taitaa olla tämän homman suola. Koskaan ei oikein varmaksi tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Melomisen lisäksi opin ja kokeilin paljon muutakin, esimerkiksi jousiammuntaa, kirveenheittoa, nokipannukahvin keittoa (itse en juo kahvia) ja tulen tekoa tuluksilla. Ja olihan meillä myös opastettuja patikointiretkiäkin!

Kirveenheittoa!

Muutama isompi juttu, joita harjoittelussani teimme/kehitimme, oli Erärengin esteettömät palvelut ja Doerziin tutustuminen ja sinne liittyminen. Esteettömyys on noussut nyt enenevissä määrin pinnalle ja Metsähallituskin muokkaa alueitaan ja reittejään nyt enemmän esteettömiksi. Erärengin esteettömät palvelut on kerätty nyt Esteetön erärenki sivustolle. Sivulta löytyy tietoa omatoimimatkaajalle sekä opastusta haluaville. Doerz puolestaan on elämyssivusto, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin!

Melontaa auringonlaskussa lokakuun 3.päivänä.

Vaikka 2020 taidetaan muistaa lähinnä huonona koronan pilaamana vuotena, sanoisin kuitenkin, että minulle tämä vuosi on ollut mahtavaa oppimista ja hienoja kokemuksia. Ei tarvitse mennä Tammelaa kauemmaksi löytääkseen mahtavia seikkailuja ja uusia kokemuksia.

😍


- Annina

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Kevätpäiväntasauksen aamu Liesjärven kansallispuistossa 2020

Tämähän alkoi siitä, että potentiaalinen asiakas kysyi voisiko jo nyt maaliskuun lopulla meloa Korteniemen perinnetilalta Kyynäränharjulle. Eipä kai mutta tarkistetaan! Ja kamera mukaan!

Kevätpäiväntasauksen aamuna siis kierros, joka ehkä palveli asiakasta, mutta oli kyllä loistoaamu itsellekin. Aluksi katsomaan jo noussutta aurinkoa Kanteluksentielle Liesjärven kansallipuistossa. Tuliko se nyt pilviä kuvauksen harmksi!?

Jäätä oli paljon vedessä, jos kyllä avointakin vettä. Melomalla täältä ei pääse. Kuvaamisessa hiukan hankala tuoda värejä esiin.


Menisinkö Korteniemen perinnetilalle? Juu!

Pieni poikkeaminen Pirttilahteen ja samoin pikapysähdys joutsenparin luokse Välijoen sillalle. Välijoki johtaa vedet Tapolanjärveltä Kyynärään. Joki ei ole kovin helposti melottavissa, tukkoisuutta on varsinkin Kyynärän päässä. Sikäli jännä alue, että joki kuuluu osakaskunnalle, rantakaistale kansallipuistoon ja kaistaleen ulkopuolella on yksityistä maata.

Korteniemen parkkipaikalla oli asuntoauto, mutta sen asukkaita toivottavasti häiritsemättä astelin Ahonnokan alueelle. Aamukahvia kovasti jo ajattelin, kun sen kotona jätin juomatta. Sämpylä maistui kera sen.

Ahonnokka on maiseman vanhinta metsää. Se on niin monimuotoista! Kävely saa mielen syöverit kumpuamaan ammoisista ajoista; koska tuo puu on ollut pieni? Entäpä kivi, jonka jääkausi on on paikalleen tuonut? Onko sillä henki?



Korteniemen perinnetilalla jäätä oli rannoilla, mutta isommat selät olivat avoimia. Aikamoinen tuuli. Tila nukkuu talvea. Samanlaista ei varmaan ollut 100 vuotta sitten. Tilallahan eletään nytkin sitä 1910-luvun aikaa, tosin vain kasvukautena. Luulen, että aikoinaan näin vähäluminen ja lämmin talvi olisi otettu riemulla vastaan. Talvesta olisi hyvin selvitty. Eikä koronakaan sinne silloin olisi kai millään eksynyt.

Meno muuttui linturetkeksi, kun Korteniemen yli 120-vuotiaalla savusaunalla käpylinnut olivat vastassa. Taisin pelästyttää ne sauna malkakaton alta lentoon - no olihan jo kuitenkin aamu. Komea punainen ilmestys! Onko sitten pikkukäpylintu vai isokäpylintu - aatoksia saa esittää! 



Lisäksi heinäsorsapari oli saunan rannassa. Alku huomaamisen jälkeen linnut antoivat itseään kuvata. Jää piti mukavaa kumistelua ja helinää niin Korteniemen uimarannan kuin savusaunan rannan puolilla. Useammassakin paikassa sitä koitin kuvata ja äänittää jäiden ääntä, jota kohta lopuksi videolla (se kannattaa katsoa äänten kera).

Vielä kävin katsastamassa Kopinlahdella Kyynäränharjun eteläpään jäätilannetta. Ja jäätä oli vielä ihan reilusti lahdilla, selkäosa järveä oli avoin täälläkin. Vedet ovat tosi tai oikeastaan ennätyksellisen korkealla, joten virtauksia on arvaamattomissa paikoissa. Mutta silti, melonta saa odottaa ehkä viikon kaksi vielä. Normaalisti Liesjärvestä ja Kyynärästä jäät katoavat kokonaan huhtikuun puolenvälin tienoilla, joten aikaisessahan tämä olisikin.