Melontakokemuksia 2014

2014 melontakausi alkaa olla lopuillaan vaikka nyt marraskuussa vedet ovat avoimia ja on melomassa tullut käytyäkin. Kirjoitin outdoorsfinlandin sivuille asiakkaiden tämän vuoden melontakohteista yhteenvetoa. Blogikirjoitus löytyy osoitteesta http://www.outdoorsfinland.fi/melontakausi-tammelan-ylangolla/

Kaikille avoina kuutamomelonta lähtö 8.9. -14 Ilta ja yö olivat selkeitä. Hieno auringonlasku ja loistava kuu.

Sipoonkorpi

Kävimme ensi visiitillämme Sipponkorven kansallispuistossa 3.6.2014. Parkkipaikkapysähdyksen verran poikkesimme puiston itälaidalla Bakunkärrillä ja Ponun Perinnepostia -luontopolun kiersimme pohjoisosassa.

Polku on alkuosaltaan eli nuotiopaikan risteykseen asti hyvä kulkea, leveä ja sorastettu. Ehkei kovin luontomainen, mutta jalkoihin katselemisen sijaan pystyi keskittymään maisemien katselemiseen.

Opastetaulun mukaan puron virtaus vaihtelee vuoden aikana kovastikin. Nyt se oli kiva katsella ja kuunnella.

Polku helppo kävellä, luonto helppoa katsella.

Tässähän se kulkeekin.
Luontopolun itäisin osa huomattiin vasta tieltä.

Katseltavaa riitti, mukava puro ja korkeudeltaan vaihtelevaan maastoa polulla ja polun vierellä. Vaikka luontopolku oli lyhyehkö, nuotiopaikalta itään lähtevä haara tuntui keskentekoiselta. Voi olla, ettemme pysyneet merkityllä reitillä koko aikaa, kun sora vaihtui saveksi. Tielle johtavan polun loppu ainakin tuli mentyä väärin pellon poikki merkityn polun ollessa aika näkymätön.

Nuotio ja telttailupaikka Ängesböle vaikutti ihan asialliselta. Nuotiota puuhaava perhe ähersi tosin puiden kanssa kovasti. Kuulemma saha oli huono ja isot puut savisia. Me joimme termarikahvit ja sanottiin moro. :-) Muita ihmisiä ei luontopolulla sitten näkynytkään.

Maisemiltaan ja luonnoltaan paikka on runsas. On kuusimetsää, lehtomaisia alueita sekä niitty- tai peltomaisemaa. Kukkivia kasveja runsaasti yksittäin ja kukkaketona.

Niityn loistoa. Montakohan kasvilajia tästä löytyisi?

Puunhalausta vähän isomman kaverin kanssa. Kuusi oli paitsi paksu myös pitkä. 

Sukupolven vaihdos

Matkaa taajama-asutukseen Nikinmäkeen ja Nikkilään paikasta oli ehkä kolme kilometriä. Silti maisema oli hyvin maalaismainen. Kumpuileva maasto, jossa hiljainen hiekkatie. Lintujen laulua ei katkaissut autojen ääni vaan harvakseltaan lentokoneen pauhu.

Patikoidessa näkee yksittäisiä hienoja kohteita muita kulkumuotoja paremmin. Joko Sipoonkorvessa näitä on normaalia enemmän tai sitten tällä kertaa oli oivalliset antennit päässä.
Mukava pikku retki.

Kypsää voikukaa monessa vaiheessa,

Kääpä kannon päässä

Maisema muutaman kilometrin päässä asfalttiviidakosta.

Renkajoki Rengossa 2.4.-14

Renkajoen melonnasta 2.4. -14 blogikirjoitus on toisaalla eli http://www.outdoorsfinland.fi/renkajoki-aprillin-jalkeen

Lumikenkäily yhteenveto

Väriloistoa Torronsuolta 19.2. 2014 

Suot ovat hienoja paikkoja talvisinkin. Torronsuon kansallispuistohan on jopa suositumpi talvisin kuin kesäisin hiihtolatujen ja lappimaisten näkymien vuoksi. Eikä ollenkaan hullumpi paikka lumikenkäilyynkään.

Vähäpuisilla soilla on se hyvä puoli, että kenkäily onnistuu ohutlumisinakin vuosina. Viime talvena (v. 13-14) ei lunta juuri ollut, mutta silti kenkäilimme sekä Torronsuolla että Liesjärven kansallispuistossa. Varsinkin Liesjärvellä risut ja kannot haittasivat tai sanotaanko paremminkin toivat haastetta kenkäilyyn. Joskus jäi kenkä kiinni kantoon, mutta se oli vain pieni hidaste.

Maaliskuun lumikenkäily tehtiin
patikoiden Kyynäränharulle

Kuutamokenkäilyt Liesjärven kansallispuistossa ja sen lähiympäristössä onnistui vähistä lumista huolimatta kahdesti. Toisella kerralla ikähaitari 7-80 vuotta! Luonnossa pimeällä liikkuminen sopii siis kaiken ikäisille.

Alkutalvelle (Tapaninpäivästä lähtien) suunnitellut lumikenkäilyt vaihtuivat melonnaksi ja kevätpuolen lumikenkäilyt Torronsuolla tehtiin piikittömillä suokengillä. Vaikka lumikengän kantavat voimat jäivät kokematta, oli hienoa nähdä suo talvella niin monissa väreissä. Ja karpaloitakin löytyi suuhun napsittavaksi.

Muutamia asiakasryhmiä arvellutti lähteä vähälumiseen luontoon lumikengillä. Ehkäpä sitten ensi talvi tuo patoutunutta ryntäystä lumikenkäretkille. Erärenki kiittää kaikkia osallistuneita ja hengessä mukana olleita.

Torronsuon kansallispuistossa Talpianjärvellä 23.3. 2014

Talvi-ilot vähällä lumella

Talvellahan pitäsi hiihtää, lumikenkäillä, luistella, rakentaa lumikammeja ja hikoilla kolan varressa. Tammelassa ei ihan kaikkea ole pystynyt tekemään. Mutta montaa juttua kylläkin:

Melonta 9.1. 2014 Salovedellä

Neljän hengen retkue meloi mukavassa "syyssäässä" Salovedeltä Kahilaisen kautta Saarijärveen ja takaisin. Matkalla juotiin kahvit ja ihailtiin tosi kivaa melontamaisemaa. Saaria, kapeata järveä, piskuisia joenpätkiä.

Erityisen makeeta oli suunnistaa eteenpäin kun näytti, ettei tuolta mihinkään pääse. Niin se järvi tai joki vain teki kaislikon takana mutkia, josta virta vei eteenpäin.

Lumikenkäily täydenkuun aikaan 17.1. Liesjärven kansallispuistossa

Koska oli pakkasta, mutta aika vähän lunta, piti reitti valita enemmän polku voittoiseksi. Kansallispuiston suolla olisi varvut muutoin kärsineet liiaksi.

Puiston yhdellä laidalla pidettiin mehutauko ja nähtiin kuunvalossa hehkuva suo. Loppuosa matkasta mentiinkin rämesuota ja metsää, jota kuu ei niin kovasti jaksanut valaista. Pois osattiin kyllä, mutta oli otsalamppukin tarpeen.

Valoa kohden 19.1. Pyhäjärvellä

Pakkasjakso jatkui ja järville tuli pieni lumipeite. Loistava keli hiihtää, patikoida ja vaikka pyöräillä jäällä.

Maastossa hiihto ei ehkä olisi onnistunut. Järvi ei mäkiä tarjoa, mutta muita elämyksiä aisteille kylläkin. Hiihtoa ei tosin tullut tuolloin kokeiltua, pyöräilyä Kyynärällä kylläkin. Ja tuo kuvan kävelyretki oli ikimuistoinen.

 Lumirakentamisen vaihtoehto 7.2.

Kun ei ole lunta edes lumiukkoon, ei lumimajoitteiden teko ole mahdollista. Jääpaloista tehdyt iglut kyllä, mutta lunta ei ollut kerättäväksi.

Vaihtoehto lämmittelypaikaksi on Pipo. Metsureiden taukoteltta lämpiää kaminalla ja sen pystyttää vaikka pilkkimisen lämmittelypaikaksi. Kuvassa ihmetellään lumikenkiä ja Pipo on kuivalla maalla.

Kuutamokävely 14.2. Liesjärven kansallispuisto

Ystävänpäivänä lumikenkäilemässä oli yhdeksän henkilöä. Vaikka kuu ei juuri valaissut, teimme lähes kahden tunnin retken niin suo, metsä kuin järvimaisemassa.

Erityisen mukavaksi matkan teki sen monitahoiset osallistujat. Ikähaitari oli 7-80 vuotta. Innokkaat pikkuiset menivät makkaranpaistolle hieman muita aikaisemmin. Sveitsiläisvieras oli jo aiemminkin - alppimaasta kun kotoisin on - kokeillut lumikenkiä jalkaansa. Hieno oli myös herrasmiehen ajatus antaa yhteinen elämys vaimolleen synttärilahjaksi!

Torronsuo 19. muttei 23. helmikuuta

Avarat maisemat, tyypillisestä talvesta poikkeavat värit ja jopa karpalot maistettavaksi. Torronsuon kansallispuisto on huikean upea talvella. Yleensä hiihtolatujen ja muun lumikulkemisen vuoksi. Nyt lumikengillä pääsi osin jäiselle suolle katsomaan ruskaista lappimaista maisemaa.

Sunnuntaina 23.2. vesisade ja lumettomuus kuitenkin karkoittivat suolle lähtevät asiakkaat eikä Erärenkikään sitten yksin matkaan tällä kertaa lähtenyt. Oisko olympialaisten loppuottelulla ollut sijansa tässä päätöksessä.

Kaikki tehdyt luontoretket olivat elämyksellisiä ja mielenrauhaa tuovia. Mitä siis opimme: Nauti siitä luonnosta jota on tarjolla, äläkä vangitse ajatustasi kuvitelmaan, mitä pitäisi olla.

Tallin teko Nahaneille

Kaikki vaatii tilaa, niin Erärengin seitsemän kanoottiakin. Vaikka Nahanit ovat tehdyt veteen, talvella olisi hyvä olla jotain kattoa niidenkin päällä. Tietysti paikka olisi pitänyt saada aikaiseksi jo aikaisemmin syksyllä. Nyt auto sai olla taivasalla ja kanootit sen paikalla katoksessa. Loppusyksyn lumi enteili, että joko auto tai kanootit joutuisivat viettämään talven lumi päällänsä.

Voi puuparat, te jouduitte väistymään

Vuoden lopun ja tammikuun alun "helteet" kuitenkin antoivat hämäläiselle kanoottien omistajalle mahdollisuuden muuttaa tilanne. Pressuhalli tilaukseen. Puille - nuoruuden iässään olleille männyille - tuli kuolema. Autoilija Aaltonen Portaasta toi metsänraivauksen jälkeen kasettikuormallisen mursketta. Hiekkakasojen siirtoa ja tasoitusta auttoi lainaksi saatu pienkaivuri.

Yläkaaret ensiksi ja sitten sivuseinät

Tihkusateinen harmaa ilma ei kasvattanut putkipaketin kasaamisintoa, mutta joulun jälkeen motivaatio voitti sään esteet. Hurrikaanista ostetun pressukatoksen kokoamisohjeet eivät olleet kovinkaan hyvät ja yhtä putkipakettia oli ilmeisesti varastossa kolhittu lyttyyn. Putkien suoristuksella ja kuvia tulkitsemalla kasaus käynnistyi eikä siihen niin montaa tuntia sitten mennytkään.

Pystyssä on!

Just just mahtui Volvo sisälle

Katos on 3,5 m korkea, joten pressun levitys ei ihan varvistamalla onnistunut. Apuun riensi Erärengin serkku pyöräkuormaajan ja henkilönostokorin kanssa. Aluksi idea oli nostaa pressu katolle ja levittää se siellä. Ehkä se niinkin olisi voinut mennä, mutta kehikon pitkältä reunalta ylösnostamalla ja henkilökorista sekä pitkillä puilla autettuna pressu levittyi luultavasti helpommin. Kolmet kädet työssä kyllä vaadittiin.

Korkelta korista näytti tältä

Pressu on kiinni kehikossa naruin ja päätypressut joustavin pompula kiinnikkein. Mukana tulleet maakiilat olivat heppoisia, mutta maatassujen reikiin sopi hyvin myös harjateräksestä väännetyt koukut. Toivon mukaan pressu kestää sään rasitukset ja pysyy paikallaan myrskynkin jälleen joskus tullessa. Kuten yleensäkin, seuraava vastaava työ olisi paljon helpompi ja nopeampi tehdä. Sitä kai kutsutaan oppimiseksi.

Pressun levitys porukka ansaitulla virvokkeella.

Kanootit sopivat halliin peräkärryssä telineessään ja tilaa jääkin vielä. Talvea varten, kun peräkärryä tarvitaan muuhun, kuten lumikenkien kuljettamiseen, teline on irroitettavissa. Niin tehtiin 11. tammikuuta  lumihiutaleiden leijaillessa ja lämpötilan painuessa pitkästä aikaa ensi kertaa pakkaselle.

Kanootit vielä kärryssään, vedet olivat vielä avoimia.

Kanoottien on nyt hyvä levätä telineessään ja hallissaan. Ehkei pressukatos tee kunniaa käsintehdyille Nahaneille, mutta tokihan se on tyhjää parempi. Kun tänään tallin päädyn suljin luulen, että Nahanin keulan intiaanipäällikkö laittoi silmansä kiinni ihan hyvillä mielin.

Jäättömällä järvellä 5.1.

Pitkäaikainen lounais- ja etelävirtaus, siinä kai syy näihin poikkeaviin oloihin. Kun noin klo 14 aikaan saavuin Liesjärven kansallispuistoon Kopinlahdelle pieni tuuli tyyntyi täysin ja utu valtasi maisemaa. Hetken jo näytti siltä - ja ehkä toivoinkin, että melonnasta tulee harmaassa pilvessä etenemistä.

Savilahden nuotiopaikalta tulevat kolme retkeilijää pysähtyivät ihmettelemään, mistä tuo sumu nyt nousi. Ei kuulemma vielä hetki sitten ollut siitä merkkiäkään, vaikka tasaisen harmaa päivä olikin ollut.

Jäitä oli hieman Kopinlahden perukoilla. Ei kyllä haitannut lähtöä lainkaan. Nahani pois auton katolta, liivit päälle ja vesille. Kuvia tuli otettua useita, erityisesti saaret tulivat sumun seasta hienosti esiin.

Puolentoista tunnin melonnalla suuri osa ajasta menikin saarien kuvaamiseen. Sumu hälveni jossakin vaiheessa samalla kun hämärtyi entisestään. Hetken  tuuli rikkoi jopa veden pinnan.

Soukonsalmen Kyynäränharjun puoleisessa päässä olevaan saareen oli viime kesänä kalasääskillä meininkiä tehdä pesä. Saaresta on kuva alla. Kihlapariksi sääskiä arveltiin, harjoittelivat kai ensi kesän pesintää. Sääksen pesimäpuuhan on rauhoitettu, mutta siitä ei tainnut Seija-myrskyä ollut kuullut.

Rantauduin saareen ja arvelin, että olisiko pesä tippunut tai oksa tai latva katkennut. Ihan täyttä varmuutta en saaren maastotutkimuksella osannut saada. Puun alla oli kyllä risuja runsaasti ja siinä näkyi myös yksi heinämäinen tupas. Ja onhan pesän teelmys johonkin sieltä puusta kadonnut.

Veden pinta on syksyn mittaan noussut niin, että kiviä on vain vähän pinnassa näkyvissä. Niinpä meloa voi hyvinkin "missä vaan".

Meninkin Palo- ja Isonsaaren välistä kohti harjua. Pitihän se koittaa myös, pääseekö vielä Kyynäränharjun Juovan sillan alta. Ja pääsihän siitä. Sekä vastavirtaan ja varsin helposti veden mukana takaisin. Ennen pimeän laskeutumista eli hieman ennen kello neljää rantauduin Kopinlahden rantaan jälleen. Tyytyväisenä, kun tuli lähdettyä. Luonto kuulemma parantaa ihmisen oloa ihan fysiologisilla mittauksilla havaittavasti. Nyt sen koki ihan ilman mittaustakin.