Voin kuinka upea päivä osuikin kohdallemme , kun lähdimme melontaretkelle Liesjärvelle Erärengin kanootilla. Kopinlahti oli tietysti melko tyyni, kun otimme erärengin kanoottia telineestä. Olipa muuten todella kevyt kantaa rantaan, vaikka kanootti on minusta suuri kokoinen. Alkumatka taittui todella mukavasti. Onneksi erärenki soitteli vielä ja kertoi, että jos ette jaksa/halua meloa Korteniemestä takaisin niin kanootin voi jättää Korteniemeen. Erärenki tarjoaa tälläisenkin palvelun, että voit sitten tulla mukavasti patikoiden takaisin autolle Kopinlahteen. No niin ja sitten siihen melonta reisuun. Niinkuin mainitsin niin alkumatka taittui mukavasti ja eikä tuuli haitannut. Aurinko paistoi kirkkaasti ja kanootti oli todella tukeva ei lainkaan kiikkerä. Ei siis tarvinnut pelätä, että se kaatuu kun vaihdat asentoa tai melaa puolelta toiselle. Tietysti erärenki oli antanut meille mukaan pelastusliivit ja rakkaalle käynnykälle vesitiviin purkin, joka kelluu jos satut kaatumaan kanootilla. Päästyämme Kopinlahdelta hieman ohi Savilahden saaren se ihanuus sitten alkoikin. Tuuli olikin aikamoinen ja laineet olivat ihan "vaahtopäitä" ja miten siinä sitten oikein edetään. Jaakko antoi neuvoja ja huusi tahtia minulle, että pysyisimme kurssissa. Meloin vain vasemmalla puolella, vaikka tahdin huutaja ilmoitti, että ykskaks vaihto,ykskaks vaihto. Katsoin vain parhaimmaksi, että melon saamaa puolta ja Jaakko sai takana huhkia olan takaa, jotta pääsimme eteenpäin.
En ottanut aurinkolaseja mukaan, sillä niitä olisi tarvittu mutta Jaakolla ne tietysti oli mukana. Ja eihän minulla ollut silmälasejakaan, että olisin voinut tarkastella Erärengiltä saatua karttaa. Olin näet ensimmäistä kertaa näin pitkällä Liesjärvellä ( yleensä kääyntynyt takaisin soukon kohdalla) ja olisi ollut mukava tutkailla karttaakin mutta ei se kyllä olisi onnistunut sinä tuulessa.
Olimme siis päättäneet, että melomme Korteniemeen ja tarkoitus oli myös meloa takaisin mutta ne "vaahtopäät". Jaakon mielestä olemme luusereita jos emme melo takaisin. Jossain kohtaa vain tuntui siltä, että ajaudumme siihen saareen, jossa on kalasääsken pesä, joten päätös takaisin paluusta kävellen syntyi aika vaivattomasti. Pääsimme Ahonnokan ohi niin sitten olimmekin jo taas melkein peilityynessä järvessä melomassa ja kuinka upeaa se melominen sitten olikaan. Niinhän se on kuin elämä yleensäkkin tyyntä ja välillä myrskyä. Pääsimme hienosti nuotiopaikalle ja teimme tulet sekä paistoimme makkarat. Kannoimme kanootin vielä Korteniemen riihelle, jotta Erärenki sai haettua kanootin näppärästi takaisin. Lähdimme patikoimaan Kopinlahdelle ja metsä oli välillä ihan kuin jostain sadusta. Olimme mielestäni kuin Hannu ja Kerttu mutta Jaakko palautti minut maanpinnalle, että et sä Kertusta kyllä käy :)). Retki oli mukava ja rentouttava äiti poika laatuaikaa, joten kannattaa kokeilla. Ja tässä olemme saapumassa Korteniemen rantaan ja tuulesta ei juuri tietoakaan...
1 kommentti:
Kiitos Aulikille matkakuvauksesta. Ja palvelunikin kuvauksesta :-)Tarinasta huomaa hyvin, että melonnassa reitinvalinnalla on merkitystä. Vastatuuli on se vauhdin tappaja ja toisaata lähes extreme-elämyksien tuoja. Aulikin ja Jaakon melonnan aikoihin lähisillä mittausasemilla tuulen nopeus oli 5-6 metriä sekunnissa. Isoille tuulisille selille ei sen kovemmassa tuulessa ole syytä lähteä ainakaan ensimmäisillä melontakerroilla.
Lähetä kommentti