Kuutamomelontaa Liesjärvellä

Raskas työviikko houkutti painumaan petiin suoraa päätä perjantai-iltana, mutta onneksi intoa riitti vireyttä enemmän, joten Jounin kutsusta oli vaikea kieltäytyä väsyneenäkään. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että lähdin viettämään iltaa Liesjärvelle, sillä kokemus oli antoisa ja rentouttava. Lähdimme matkaan Kopinlahdesta, jossa kävimme ensin läpi turvallisuuteen liittyvät asiat melontaretkellä sekä reittimme. Vielä oli valoisaa, mutta jätimme rannalle kynttilälyhdyn palamaan paluutamme varten. Säätiedotus lupaili sadekuuroja illaksi, mutta irtautuessamme rannasta oli aivan tyyntä ja lähes selkeää. Suuntasimme Kyynäräjärvelle, jonne päästäksemme meidän oli noustava kanootista ja vedettävä kulkupelimme sillan ali, koska vesi oli niin matalalla, että kanootti otti kiinni pohjaan. Sitten taas kyytiin ja matka jatkui. Minä toimin "moottorina" eli sain meloa rauhassa ja katsella maisemia Jounin huolehtiessa ohjauksesta. Kiersimme Kyynärän ja palasimme taas Liesjärvelle Kyynärän kannaksen kautta. Liesjärvellä kiersimme saaria ja sain matkan varrella kuulla yhtä ja toista mielenkiintoista saarista, kalastusasioista ja kalasääksestä. Kävimmepä vilkaisemassa myös kalasääsken pesää, jossa ei tosin ollut enää asukkaita. Aurinko aloitti laskunsa ja maalasi taivaan punaiseksi. Rantauduimme Savilahteen ja pidimme tauon nuotiopaikalla, jossa olikin jo tulet valmiina ja pari retkeilijää iltanuotiolla. Nautimme makkaraa ja kahvia mukavan jutustelun lomassa illan tummuessa yöksi. Paluumatkalle lähdimme pimeässä ja jännitimme saammeko nauttia kuutamosta –ja kyllä saimme! Kuu loi meille kalpeaa valoaan pilviverhon läpi ja valaisi matkaamme hetken. Paluumatkan kohokohta oli yksinäisen joutsenen kohtaaminen, jonka taisimme herättää kaislikosta lähellä Kopinlahtea. Pääsimme melko lähelle joutsenta hiljaa kanootillamme lipuen ja tyytyväisenä seurailin sen kauneutta syysyössä. Tosin joutsen ei innostunut meistä ja osoitti sen äänekkäästi paeten. Kopinlahdessa palava lyhty näkyi yllättävän kauas kirkkaana. Suuntasimme valoa kohti melontaretkemme loppua. Suuri kiitos Jounille mahtavasta retkestä ja hyvästä seurasta! Tekisin mielelläni vastaavan retken uudelleen ja mielestäni tämä sopisi hyvin myös suuremmille ryhmille. Kerääpä kokoon kaveri- tai työporukka ja lähtekää "melakoimaan" yöhön! Tutut paikat näyttäytyvät muuten erilaisina vesiltä katsottuna ja hämärtyvä ilta ja lopulta pilkkopimeä yö luovat oman tunnelmansa retkeen.

Kuun loiste ja yön hiljaisuus