Jäätä oli paljon vedessä, jos kyllä avointakin vettä. Melomalla täältä ei pääse. Kuvaamisessa hiukan hankala tuoda värejä esiin.
Menisinkö Korteniemen perinnetilalle? Juu!
Pieni poikkeaminen Pirttilahteen ja samoin pikapysähdys joutsenparin luokse Välijoen sillalle. Välijoki johtaa vedet Tapolanjärveltä Kyynärään. Joki ei ole kovin helposti melottavissa, tukkoisuutta on varsinkin Kyynärän päässä. Sikäli jännä alue, että joki kuuluu osakaskunnalle, rantakaistale kansallipuistoon ja kaistaleen ulkopuolella on yksityistä maata.
Korteniemen parkkipaikalla oli asuntoauto, mutta sen asukkaita toivottavasti häiritsemättä astelin Ahonnokan alueelle. Aamukahvia kovasti jo ajattelin, kun sen kotona jätin juomatta. Sämpylä maistui kera sen.
Ahonnokka on maiseman vanhinta metsää. Se on niin monimuotoista! Kävely saa mielen syöverit kumpuamaan ammoisista ajoista; koska tuo puu on ollut pieni? Entäpä kivi, jonka jääkausi on on paikalleen tuonut? Onko sillä henki?
Meno muuttui linturetkeksi, kun Korteniemen yli 120-vuotiaalla savusaunalla käpylinnut olivat vastassa. Taisin pelästyttää ne sauna malkakaton alta lentoon - no olihan jo kuitenkin aamu. Komea punainen ilmestys! Onko sitten pikkukäpylintu vai isokäpylintu - aatoksia saa esittää!
Lisäksi heinäsorsapari oli saunan rannassa. Alku huomaamisen jälkeen linnut antoivat itseään kuvata. Jää piti mukavaa kumistelua ja helinää niin Korteniemen uimarannan kuin savusaunan rannan puolilla. Useammassakin paikassa sitä koitin kuvata ja äänittää jäiden ääntä, jota kohta lopuksi videolla (se kannattaa katsoa äänten kera).
Vielä kävin katsastamassa Kopinlahdella Kyynäränharjun eteläpään jäätilannetta. Ja jäätä oli vielä ihan reilusti lahdilla, selkäosa järveä oli avoin täälläkin. Vedet ovat tosi tai oikeastaan ennätyksellisen korkealla, joten virtauksia on arvaamattomissa paikoissa. Mutta silti, melonta saa odottaa ehkä viikon kaksi vielä. Normaalisti Liesjärvestä ja Kyynärästä jäät katoavat kokonaan huhtikuun puolenvälin tienoilla, joten aikaisessahan tämä olisikin.