tiistai 10. syyskuuta 2013

Melontaa Loimijoella

Meillä Ypäjän eteläisillä maa- ja kotitalousnaisilla on ollut tänä vuonna teemana tehdä asioita joita ei ole aikaisemmin tehty, liittyen liikkumiseen ja yhdessä tekemiseen.
Melonta tuli mieleeni heti, kun olin toisen loistavan naisporukan kanssa päässyt lajia kokeilemaan Tammelan maisemissa. Loimijoki on meille tuttu, vaan harvoin nähty vedenpintaa liikkuen ja kun retkeen yhdistyi uutuudeen viehätys tahi jännitys olimme valmiita starttaamaan matkaan.
Hienompaa paikkaa lähteä ei oikein voi kuvitellakaan, kuin vasta uusittu veneranta, josta pääsimme kapuamaan kanootteihin uuden rouhealta liuskalta, ilman kommelluksia, vaikka vähän niitä odotimmekin.
Matkaan lähti 6 kanoottia kokemuksia takana kaikilla kertaa yksi tai kaksi. Emme varsinaisesti olleet valinneet melontaparejamme, mutta nuorimmat ottivat tietysti kaverinsa ja nauru kantautui vedenpintaa pitkin kun oltiin ensin poikittain sitten väärinpäin ja sitten kaislikossa. Matkaa oli suunniteltu kolme kilometriä Loimaata kohti, eli vähän matkaa Golf-kentältä etiäpäin ja sitten takaisin, koska ilta alkoi hämärtää ja sadepilvetkin lähestyivät uhkaavasti. Tuuli saatteli meitä mukavasti edetessämme, toiset jo vähän vähemmin reunakasvustoa kosketellen. Rytmi alkoi löytymää ja melan asennot tai siis niiden virheet myös. Harjoittelimme lautan teon ja onnistuimme väistämään vastaan tulleen moottoriveneen ja toisella kertaa lautalla, osa jo vaihtoi paikkoja. Sitten siis takaisin. Aika optimistisesti Jouni muistutti, että vastatuuli pitää ennakoida! Huh hei mehän jouduimme oikeasti melomaan kun tulimme "vastavirtaan" vastatuulessa. Toisilla oli hetki aikaa ihastella, mikä se olikaan rantapalpakko -kasvia ja naurava nuoriso huhki hikipäässä tulemaan edelleen hieman siksak omaisesti. Tunsimme vain muutaman vesipisaran, jalat pysyivät kuivina ja kanootit kasassa, kun kapusimme onnistuneen retkemme jälkeen takaisin venerantaan. Kaikki olivat sitä mieltä, että uudelleen ja traileri on hieno keksintö. Kanootit tuotiin meitä varten sinne, mihin toivoimme kiitos Jounille!
Saara

Ei kommentteja: