Jäät lähti Liesjärvestä - taas voipi meloa

Kopinlahdella oli hieman jäätä

Ei se ainakaan ihan jokavuotista ole, että vuoden vaihteessa voi meloa lähes jäättömällä järvellä. Nyt 2013 lopulla näin on. Tässä lähinnä kuvallisia muistiinpanoja retkestämme vaimoni Pirjon kanssa.

 

Pirjon ottama kuva "arvausnäkymällä"

Lähdimme Kopinlahdelta ja kiersimme Isonsaaren ympäri enempi mantereen puolelta kuin saaren rannasta.


Jäätä oli tänään 30.12. vain lounaistuulelta suojaisissa lahdissa ja Kyynäränharjun rannassa. Jäitä oli joulukuun alussa jo niin paljon, että hätäisimmät kävivät jäällä. Retkiluisteijoita ja pilkkimiehiä ainakin.
 

Veden korkeus on noussut loppukesästä lähes 40 senttiä. Kyynärän harjulla olevassa mittarissa lukema on nyt 58, kun se vielä lokakuun puolessa välissä oli 22.

Savilahden saaren ja mantereen välissä; hyvin pääsi menemään.

Yksi neljän hengen aikuis-lapsi porukka oli harjulla kävelyllä. Päivähän oli pilvinen, niin kuin viime aikoina on tapana ollut. Hieman satoikin.

Erärenki

Mehutauko Kanteluksentien puolella hyvässä veneen laskupaikassa. Kai tässä voisi uidakin kesällä?

Harju suojaa Liesjärven puoleista rantaa luoteesta puhaltavalta tuulelta.

Hienon viininpunaisia tai jopa liloja tervalepän norkkoja.

Tapaninpäivä ja melontaa!

Erärengin sivuille taisin jo useampi viikko sitten kirjoittaa melontakauden olevan ohitse. Vaan ei ole. Tapaninpäivänä eli 26.12. kävimme pienellä porukalla tutustumassa Jokioisilla Loimijoen padon alapuoliseen osaan. Ja hyvinhän melonta onnistui, jäistä ei tietoakaan. Päivä on tietty aikas lyhyt, mutta kyllä se melontaan riittää.

Melontamatkastamme ja Jokioisten paikasta hieman enemmän outdoorsfinlandin sivuilla http://www.outdoorsfinland.fi/tapaninpaivana-melomassa/

Erärenki

Rengin hommia

Kierrätetty pönttöuuni ja uusi lattia

Aikaisemmin kirjoitin pystyuuniprojektista eli pönttiksen metalliosien pelastamisesta purettavasta talosta. Muurari oli sittemmin pystyttänyt lämmönlähteen uudelleen uuteen sijaintiin Tammelan Portaaseen. Oli ilo nähdä uunin kuorien ja suuosien löytäneen uusiokäytön.

Tällä kertaa (erä)rengin homma oli tehdä puulattiaa tuohon samaan huoneeseen, johon pönttöuuni oli pystytetty. Työ oli jo aloitettu, joten mukava oli täydentää lattia umpeen yhteen huoneeseen. Aikas kätevää oli päätypontatusta laudasta vähän niin kuin palapeliä koota lattiaa.

Alemmassa kuvassa ollaan Vihreät tassut yrittäjän Tarjan kanssa mittaamassa rivitalojen pihoja Lopella. Tarja tekee tontille uuden pihasuunnitelman, puutarha- ja piharakentamisen ammattilainen kun on.

Vanhasta asemapiirroksesta puuttuvia kohtia ja korkeussuhteita ohuen lumivaipan alta kartoitettiin. Tosi kiva oli päästä verestämään entistä ammattia. Viime vuosituhannen lopulla tuli tehtyä monia vuosia maanmittaustöitä Helsingin kaupungilla ja Vihdin kunnalle.

Kyllä nykyrenginkin työ on monipuolista!

Turpoonjoella 15.11.13

Syksyisestä testausreissusta Turpoonjoella voi lukea sivulla http://www.outdoorsfinland.fi/vuoden-viimeinen-turpoo/

Luontopolun arviointia moottoritiellä

Suomen ladun asiantuntija opettaa jyrkkyyden mittausta.

Suomessa on pinta-alaa paljon ja erilaisia väyliä ja polkuja kulkee paikasta toiseen. Luonnossakulkijaa varten olevien reittien hyödyntämistä käsiteltiin 26.-27. 11. -13 olleessa Outdoorsfinlandin järjestämässä koulutuksessa Kisakalliossa. Eikä koulutus maksanut mitään, joten rengilläkin oli mahdollisuus osallistua :-)

Polun "isä" Risto Murto (oik.) kertoo laavun syntyhistoriaa

Josko tiedot reitistöistä olisi jotenkin mukavasti saatavilla samasta paikasta ja samankaltaisesti esiteltyinä? Siinä olisi apu niin jokamiehen oikeudella kulkevalle kuin luontomatkailuyrittäjälle.

Koulutus antoi eväät niin polkujen vaikeusasteiden määrittämiseen kuin reittien kertomiseen kartoin ja esittein. Ehkäpä viisastui siinä, mitä vaeltaja/meloja/pyöräilijä odottaa reitistä etukäteen tiedettävän ja miten täihin toiveisiin vastataan.

Teorian lisäksi tehtiin harjoitustyö maastossa Karnaisten luontopolulla Lohjalla lähellä urheiluopisto Kisakalliota. Kiva polku ja keskivaativaksi se luokiteltiin. Juurakot, kivet ja jyrkähköt 25% nousut eivät sovi helpon reitin määritelmään, vaikka polku sinänsä on tarkoitettu "kaikelle kansalle".

Haltiaväen isä Janto tapaa ottaa aurinkoa kallion päällä.

Luontoelämystä täydentää tieto siitä, että aivan polun tuntumassa kulkee vilkas Helsinki - Turku moottoritie. Tuntumassa - mutta maan alla! 50 metrin päässä kulkevasta moottoritiestä ei kuulunut ääniä Ahvenlammin laavulle oikeastaan ollenkaan.

Kivaa oli myös satumaisuus ja siihen tehdy tarinapolku. Se antaa lisäpotkua lapsiperheiden viihtymiselle näillä reiteillä.

Jos polkujen suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa tarvitset jelppausta, niin käyty koulutus antoi kyllä siihen eväitä. Reiteille kulkijoiden saamisessa etukäteen esitetyt asiat on kaikki kaikessa (alkaen tietysti jo siitä, mistä kuvaus reitistöstä löytyy). On siis hyvä olla jokin takastuspohdinta, että onko kerrottu kaikki tarpeellinen tieto, mutta ei aiheuteta liian tiedon ähkyä.

Toivottavasti hanke outdoorsfinland.fi sivuston kaiken kattavuudesta reitistöjen osalta toteutuu, jolloin se luvattuine kielikäännöksineen palvelisi niin kotimaisia kuin ulkolaisia retkeilijöitä ja heille palveluja tarjoavia toimijoita. Kannattaa jo nyt tietysti tutustua sivustoon!

Melkuttimella lokakuussa 2013

Erärengin kirjoitus yönyliretkestä Melkuttimella on julkaistu http://www.outdoorsfinland.fi/melontaa-ja-vaellusta-melkuttimilla/

Ehkä hölmöä linkittää blogia toiseen, mutta jos ajattelet Melkuttimia mahdollisena retkikohteena, niin tuosta pääsee yhteen näkökulmaan ja tarinaan.

Pönttöuunin purku

Hienoa, että on ihmisiä, jotka arvostavat pönttö- eli pystyuuneja. Erärengin eiliseen päivään kuului pönttöuunin metalliosien pelastaminen purettavaksi joutuvasta rakennuksesta.

Uuni lattiakerrosta vaille tyhjennettynä.

Katon ja uunin laen väli oli aika ahdas, mutta saviuunilaasti irtosi sieltä kuitenkin melko helposti. Kun uunin ylimmän osan, ns. kruunun, sai pois, työ etenikin jouhevammin. Kun savuhormit tulivat esille, piti ulkotiilivarvin ekan tiilen irroittaminen tehdä varovasti. Samalla alkoi purkajan väri vaihtumaan, aina sitä sen verran hanskalla nokkaansa pyyhkii.

Kuori ja suuluukut säilyivät hyvin ehjinä. Jotkut tiilet olivat jo aika hauraita ja rikkoutuivat, tosin niitä ei ollutkaan tarkoitus säilyttää. Rakennuksen lattiaa oli varmastikin joskus korjailtu ja alimman peltikuoren irtisaaminen lattian sisästä oli aloittamisen ohella työläin purkuvaihe.


Mielenkiintoinen työ sai onnellisen lopun ja kuori jäi odottamaan siirtoa. Liki päivän tunnit työhön meni.


 

Isovanhempien päivänä Hyypiöllä

Polun varren kuusesta tutkittiin sen noin 100 vuosirengasta

Hyypiön  luontopolku Liesjärven kansallispuistossa on noin 3 km pitkä. Erärenki tarjosi 19.10.-13 sen kulkemiseen opastusta ja pientä kuvallista tehtävää.

Aamukymmeneltä polulle lähdimme nolla asteisessa aurinkoisessa kelissä viiden hengen ryhmänä. Lumen hieman liukastamasta polusta selvittiin ja tehtävätkin ratkottiin. Rengaslenkki Hyypiönkallioille kesti reilu puolisentoista tuntia ja kun päälle juotiin mehut sekä kokeiltiin puhallusputkiammuntaa, aikaa kului parisen tuntia.

Opastuksia olisi Isovanhempien päivänä ollut toinenkin, mutta iltapäivällä ei Pirttilahteen saapunut polulle halukkaita lähtijöitä. Tapahtuma liittyi Hämeen luontokeskuksessa vietettyyn Isovanhempinen ja lastenlasten yhteiseen päivään.

Erärenki

Melomassa Liesjärvellä 4.10.2013

Voin kuinka upea päivä osuikin kohdallemme , kun lähdimme melontaretkelle Liesjärvelle Erärengin kanootilla.  Kopinlahti oli tietysti melko tyyni, kun otimme erärengin kanoottia telineestä. Olipa muuten todella kevyt kantaa rantaan, vaikka kanootti on minusta suuri kokoinen. Alkumatka taittui todella mukavasti. Onneksi erärenki soitteli vielä ja kertoi, että jos ette jaksa/halua meloa Korteniemestä takaisin niin kanootin voi jättää Korteniemeen. Erärenki tarjoaa tälläisenkin palvelun, että voit sitten tulla mukavasti patikoiden takaisin autolle Kopinlahteen. No niin ja sitten siihen melonta reisuun. Niinkuin mainitsin niin alkumatka taittui mukavasti ja eikä tuuli haitannut. Aurinko paistoi kirkkaasti ja kanootti oli todella tukeva ei lainkaan kiikkerä. Ei siis tarvinnut pelätä, että se kaatuu kun vaihdat asentoa tai melaa puolelta toiselle. Tietysti erärenki oli antanut meille mukaan pelastusliivit ja rakkaalle käynnykälle vesitiviin purkin, joka kelluu jos satut kaatumaan kanootilla. Päästyämme Kopinlahdelta hieman ohi Savilahden saaren se ihanuus sitten alkoikin. Tuuli olikin aikamoinen ja laineet olivat ihan "vaahtopäitä" ja miten siinä sitten oikein edetään. Jaakko antoi neuvoja ja huusi tahtia minulle, että pysyisimme kurssissa. Meloin vain vasemmalla puolella, vaikka tahdin huutaja ilmoitti, että ykskaks vaihto,ykskaks vaihto. Katsoin vain parhaimmaksi, että melon saamaa puolta ja Jaakko sai takana huhkia olan takaa, jotta pääsimme eteenpäin.
     En ottanut aurinkolaseja mukaan, sillä niitä olisi tarvittu mutta Jaakolla ne tietysti oli mukana.  Ja eihän minulla ollut silmälasejakaan, että olisin voinut tarkastella Erärengiltä saatua karttaa. Olin näet ensimmäistä kertaa näin pitkällä Liesjärvellä ( yleensä kääyntynyt takaisin soukon kohdalla) ja olisi ollut mukava tutkailla karttaakin mutta ei se kyllä olisi onnistunut sinä tuulessa.
         Olimme siis päättäneet, että melomme Korteniemeen ja tarkoitus oli myös meloa takaisin mutta ne  "vaahtopäät". Jaakon mielestä olemme luusereita jos emme melo takaisin. Jossain kohtaa vain tuntui siltä, että ajaudumme siihen saareen, jossa on kalasääsken pesä, joten päätös takaisin paluusta kävellen syntyi aika vaivattomasti. Pääsimme Ahonnokan ohi niin sitten olimmekin jo taas melkein peilityynessä järvessä melomassa ja kuinka upeaa se melominen sitten olikaan. Niinhän se on kuin elämä yleensäkkin tyyntä ja välillä myrskyä. Pääsimme hienosti nuotiopaikalle ja teimme tulet sekä paistoimme makkarat. Kannoimme kanootin vielä Korteniemen riihelle, jotta Erärenki sai haettua kanootin näppärästi takaisin. Lähdimme patikoimaan Kopinlahdelle ja metsä oli välillä ihan kuin jostain sadusta. Olimme mielestäni kuin Hannu ja Kerttu mutta Jaakko palautti minut maanpinnalle, että et sä Kertusta kyllä käy :)). Retki oli mukava ja rentouttava äiti poika laatuaikaa, joten kannattaa kokeilla. Ja tässä olemme saapumassa Korteniemen rantaan ja tuulesta ei juuri tietoakaan...

Melomassa Loimijoella

29.9.2013, Forssan keskusta, Loimijoki

Sormet hieman jäykkinä neljän tunnin nokkoslangan muokkaamisen jälkeen tuntui hyvältä päästä sisätiloista ulos raikkaaseen syysilmaan. Tuuli hieman harmahtavalta taivaalta, mutta se ei vähentänyt intoa päästä kanoottiin. Joki näytti tyyneltä ja rantavallit suojasivat navakammalta tuulelta. Olihan se meno erilaista näin oppaan kyydissä, jonka tärkein tehtävä kuitenkin oli huolehtia muiden osallistujien turvallisuudesta ja opastuksesta. Etenimme siis verkkaiseen tahtiin. Suuntasimme Tammelaan päin.

Mielenkiintoiselta tuo Forssa näytti joelta katsottuna. Prismakin niin lähellä, mitä taas Prismasta katsottuna joelle päin ei arvaisi. Alitimme siltoja, joista vesi pisaroi poistoputkia myöten, rannalta kuului kesälintujen viserrystä, mikä kummastutti kovin. Olisiko ollut äänite, mikä oli päällä. Vai laukesiko se kun me menimme vierestä? Rantatörmät vaikuttivat kovin korkeilta, mutta kyllä olin löytävinäni matkallamme pari kohtaa, joista voisi nousta kesken kaiken pois jalkoja paljonkaan kastelematta. Teimme lautan pysähtyäksemme vastaan tulevan pienen aluksen puskuttaessa rauhaisasti ohitsemme. Samalla oli hyvä juoda vähän ja kertoa tuntemuksia. Aurinkokin sattui juuri lämmittämään ihanasti. Olimme tulleet sellaisen puolisen tuntia, joten käännyimme takaisin Forssan keskustaan päin. Vähän jäi vaivaamaan, kuinka pitkä matka olisi ollut Papinsillalle, mutta senhän selvitän vielä joskus. 

Aloin palelemaan takaisin meloessamme. Tuuli sopi nyt paremmin vastaan. Jokusen roskan, tyhjän kanisterin ja tyhjiä tölkkejä matkalla havaitsin, mikä sinänsä oli miinusta muuten niin idylliselle paikalle ja esteetikon silmilleni. Pidin myös joen leveydestä, missä oli tilaa ohitella ja tulla vastaan. Mutkatkin loivat mukavaa jännitettä...halusin nähdä mutkan taakse.

Kaunein paikka kuitenkin oli mielestäni kirjaston vierestä joen yli menevä silta, Koskisilta. Ne kaaret, kivet, rantojen puut ja niiden syksyn oranssiksi värittämät lehdet ja se idyllinen tunnelma. Aivan kuin olisimme olleet jossain aivan muualla kuin kaupungissa. Hiljaisuus. Rauha. Kunnes tuli vastaan jokialus, put,put...lumous särkyi.

Kävimme kääntymässä Jannun luona, emmekä pidemmälle olisi voineet mennäkään. Alkoi loppu häämöttää, mikä tuntui oikeastaan ihan hyvältä. Sormeni olivat taas kankeina, nyt kylmästä(Vaikka oli minulla sormikkaat). Taisin muutenkin palella. Pari tuntia kului rattoisasti ja piankos taas lämpesin auttaessani nostamaan kanootteja peräkärryyn. Toiste ilman muuta olisi päästävä uudestaan ja vaikka ihan Tammelaan asti ja takaisin

Kiitos Jounille tästä kokemuksesta!

Terv. Pirjo

Kuutamomelontaa Liesjärvellä

Raskas työviikko houkutti painumaan petiin suoraa päätä perjantai-iltana, mutta onneksi intoa riitti vireyttä enemmän, joten Jounin kutsusta oli vaikea kieltäytyä väsyneenäkään. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että lähdin viettämään iltaa Liesjärvelle, sillä kokemus oli antoisa ja rentouttava. Lähdimme matkaan Kopinlahdesta, jossa kävimme ensin läpi turvallisuuteen liittyvät asiat melontaretkellä sekä reittimme. Vielä oli valoisaa, mutta jätimme rannalle kynttilälyhdyn palamaan paluutamme varten. Säätiedotus lupaili sadekuuroja illaksi, mutta irtautuessamme rannasta oli aivan tyyntä ja lähes selkeää. Suuntasimme Kyynäräjärvelle, jonne päästäksemme meidän oli noustava kanootista ja vedettävä kulkupelimme sillan ali, koska vesi oli niin matalalla, että kanootti otti kiinni pohjaan. Sitten taas kyytiin ja matka jatkui. Minä toimin "moottorina" eli sain meloa rauhassa ja katsella maisemia Jounin huolehtiessa ohjauksesta. Kiersimme Kyynärän ja palasimme taas Liesjärvelle Kyynärän kannaksen kautta. Liesjärvellä kiersimme saaria ja sain matkan varrella kuulla yhtä ja toista mielenkiintoista saarista, kalastusasioista ja kalasääksestä. Kävimmepä vilkaisemassa myös kalasääsken pesää, jossa ei tosin ollut enää asukkaita. Aurinko aloitti laskunsa ja maalasi taivaan punaiseksi. Rantauduimme Savilahteen ja pidimme tauon nuotiopaikalla, jossa olikin jo tulet valmiina ja pari retkeilijää iltanuotiolla. Nautimme makkaraa ja kahvia mukavan jutustelun lomassa illan tummuessa yöksi. Paluumatkalle lähdimme pimeässä ja jännitimme saammeko nauttia kuutamosta –ja kyllä saimme! Kuu loi meille kalpeaa valoaan pilviverhon läpi ja valaisi matkaamme hetken. Paluumatkan kohokohta oli yksinäisen joutsenen kohtaaminen, jonka taisimme herättää kaislikosta lähellä Kopinlahtea. Pääsimme melko lähelle joutsenta hiljaa kanootillamme lipuen ja tyytyväisenä seurailin sen kauneutta syysyössä. Tosin joutsen ei innostunut meistä ja osoitti sen äänekkäästi paeten. Kopinlahdessa palava lyhty näkyi yllättävän kauas kirkkaana. Suuntasimme valoa kohti melontaretkemme loppua. Suuri kiitos Jounille mahtavasta retkestä ja hyvästä seurasta! Tekisin mielelläni vastaavan retken uudelleen ja mielestäni tämä sopisi hyvin myös suuremmille ryhmille. Kerääpä kokoon kaveri- tai työporukka ja lähtekää "melakoimaan" yöhön! Tutut paikat näyttäytyvät muuten erilaisina vesiltä katsottuna ja hämärtyvä ilta ja lopulta pilkkopimeä yö luovat oman tunnelmansa retkeen.

Kuun loiste ja yön hiljaisuus

Tukin perinnesahauksessa Korteniemessä

Kuva: Anne M

Lankkusahalla ns. Kinnaskoskelaisella sahasimme sahan omistajan Villen ja
monen muun kanssa pelkkahirren.

Kuvassa sahataan ensimmäistä pintaa pois hirren kyljestä ja iltapäivällä neljän aikaan oli toinenkin pinta poissa. Vähän justeeri tuppasi vaeltamaan ritsilangalla vedetystä viivasta. Alhaalla ei viivaa koko ajan nähnytkään silmiin lentävän purun keskeltä.

Korteniemessä oli tänään rakennusperintöpäivänä myös käsikäyttöinen pärehöylä ja pärekatoksen tekoa. Himmelinkin saattoin tehdä ja soppaa tai puuroa syödä.

Mielenkiintoinen päivä rengin töissä!

Erärenki

Forssan keskustassa Loimijoella

Koskisilta Forssan keskustassa

Kaunis päivä urbaanimelonnalle. Loimijoki Pyhäjärven tasolla ei virtauksellaan pelota ja mahdollistaa vastavirtaankin melomisen. Forssassa on kaunista kun oikeita paikkoja katselee. Nyt matkassa oli kuvan ottanut Ari sekä kuvassa olevat Perttu ja Tomi, mutta melontaa sopisi tarjota jokaiselle forssalaiselle ja Forssassa käyvälle.

Testireissu onnistui siksi hyvin ja paikat näkemisen arvoisia, että laitan tarjolle yleisömelonnan alkaen sunnuntaista 29. 9. -13. Tarkemmat tiedot tulevissa melonnoissa sivulla www.erarenki.fi.

Pyhäjärvelle on aika pitkä matka - varsinkin edes takaisin - että varattu parin tunnin aika ei siihen riittänyt. Ehkäpä mielekkäämpi ratkaisu olisi lähteä melomaan Pyhäjärveltä ja rantautua Forssan keskustassa. Tietysti se hieman vaatii autojen roudausta, mutta sehän on järjestelykysymys.

Erärenki

Forssan lehti 10.9.-13

Kiitos Saaralle raportista ja tunnelmista; kiitoksistakin!

Forssan lehti kirjoitti Saaran kertomasta ypäjäläisten melonnasta päivää myöhemmin. Artikkeli on ainakin katseltavissa Erärengin FBsivulla.

Erärenki

Melontaa Loimijoella

Meillä Ypäjän eteläisillä maa- ja kotitalousnaisilla on ollut tänä vuonna teemana tehdä asioita joita ei ole aikaisemmin tehty, liittyen liikkumiseen ja yhdessä tekemiseen.
Melonta tuli mieleeni heti, kun olin toisen loistavan naisporukan kanssa päässyt lajia kokeilemaan Tammelan maisemissa. Loimijoki on meille tuttu, vaan harvoin nähty vedenpintaa liikkuen ja kun retkeen yhdistyi uutuudeen viehätys tahi jännitys olimme valmiita starttaamaan matkaan.
Hienompaa paikkaa lähteä ei oikein voi kuvitellakaan, kuin vasta uusittu veneranta, josta pääsimme kapuamaan kanootteihin uuden rouhealta liuskalta, ilman kommelluksia, vaikka vähän niitä odotimmekin.
Matkaan lähti 6 kanoottia kokemuksia takana kaikilla kertaa yksi tai kaksi. Emme varsinaisesti olleet valinneet melontaparejamme, mutta nuorimmat ottivat tietysti kaverinsa ja nauru kantautui vedenpintaa pitkin kun oltiin ensin poikittain sitten väärinpäin ja sitten kaislikossa. Matkaa oli suunniteltu kolme kilometriä Loimaata kohti, eli vähän matkaa Golf-kentältä etiäpäin ja sitten takaisin, koska ilta alkoi hämärtää ja sadepilvetkin lähestyivät uhkaavasti. Tuuli saatteli meitä mukavasti edetessämme, toiset jo vähän vähemmin reunakasvustoa kosketellen. Rytmi alkoi löytymää ja melan asennot tai siis niiden virheet myös. Harjoittelimme lautan teon ja onnistuimme väistämään vastaan tulleen moottoriveneen ja toisella kertaa lautalla, osa jo vaihtoi paikkoja. Sitten siis takaisin. Aika optimistisesti Jouni muistutti, että vastatuuli pitää ennakoida! Huh hei mehän jouduimme oikeasti melomaan kun tulimme "vastavirtaan" vastatuulessa. Toisilla oli hetki aikaa ihastella, mikä se olikaan rantapalpakko -kasvia ja naurava nuoriso huhki hikipäässä tulemaan edelleen hieman siksak omaisesti. Tunsimme vain muutaman vesipisaran, jalat pysyivät kuivina ja kanootit kasassa, kun kapusimme onnistuneen retkemme jälkeen takaisin venerantaan. Kaikki olivat sitä mieltä, että uudelleen ja traileri on hieno keksintö. Kanootit tuotiin meitä varten sinne, mihin toivoimme kiitos Jounille!
Saara

Sinin ja Katjan menoa

Kiitos Sinille ja Katjalle!

Kuvasta todentuu heitä kohdannut myrskyinen ilma ja korkeat aallot.

He myös avasivat tämän blogin ja jäävät näin tälläkin teolla maailmanhistoriaan!

Erärenki

Intiaanikesää Liesjärvellä

Ajatus melontaretkestä Liesjärvelle syntyi jo aikaisemmin kesällä eräopaskurssilla ollessani. Pitäisi taas kaverin kanssa lähteä syksyllä jokavuotiselle, sanoisinpa jo perinteeksi muodostuneelle, luontoretkelle.
     Vaihtelua perinteiseen jalkapatikkareissuun toisi intiaanikanootti. Ei tarvitsisi kantaa painavaa taakkaa selässä ja pääsisi uusiin paikkoihin jo tutuksi tulleessa Liesjärven kansallispuistossa. Ei vain ollut kanoottia...
Hätään ryntäsi tietysti Jouni, eli omalle Erärenkimme, joka tarjosi oivan punaisen Nahani-kanoottinsa meidän käyttöömme. Jounin kanssa tunsimme toisemme eräopaskurssilta.
     Lähdin syyskuisena perjantaiaamuna ajamaan Vantaalta ensin Riihimäeltä, mistä nappasin reippaan matkatoverini kyytiin ja sieltä ruokakaupan sekä nimeltämainitsemattoman hampurailaisravintolan kautta porhalsimme Liesjärvelle, Erärengen luokse.
     Kahvipöydässä vaihdoimme Jounin kanssa kuulumiset ja hoidimme retken valmistelut. Kelluntaliivit, melat, kuormahihnat, säilytystä arvotavaroille ja kartan saimme mukaamme ennen kuin suuntasimme lopulta rantaan, missä punainen kanoottimme odotti.
     Vesille lähdössä pääsimme hieman poseeraamaan Jounin kameralle ja sitten ei muuta kuin melomaan! Suuntasimme Korteniemen perinnetilalle, joka oli meille jo ennestään tuttu.
    Sää oli mitä parhain! Ei olisi uskonut, että elimme jo syyskuuta. Täysin pilvetön taivas, joutsenia poikasineen, tyyni järvi ja sulavasti veden pinnalla liitävä kanootti.
      Korteniemi on/oli taas ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.  Olimme päivän ainoat kävijät ja vaihdoimme paikalla olleen oppaan kanssa muutaman sanasen. Lampaat laidunsivat rauhassa, kanat nokkivat jyviä ja maisemat olivat ihanan idylliset.
Ruokailimme vielä Korteniemen rannalla olevalla nuotiopaikalla, lepäsimme hetken ja palasimme takaisin Savilahteen, minne pystytimme leirin. Ilta sujui joutuisasti lettuja paistaen.
      Seuraavana aamuna selvisi, että en ollutkaan yöllä nähnyt unta, vaan oikeasti joku pieni ja touhukas metsänolento oli rapsutellut telttaamme ja yrittänyt päästä sisään. Samaan aikaan Savilahdessa kanssamme yöpynyt yksinäinen retkeilijä vain totesi aamulla jonkun olennon olleen hänenkin telttansa kimpussa.
      Aamulla, runsaan mansikkakeittoaamiaisen jälkeen (eli koska olimme unohtaneet ostaa puuroa kaupasta), pakkasimme punaisen kanoottimme ja meloimme Kyynäränharjun sillalle. Alitimme sillan ja pääsimme Kyynäräjärven puolelle. Hetken otimme aurinkoa kanootissa maaten ja sitten totesimme, paikan nähdyksi, alitimme toistamiseen sillan ja palasimme Kopinlahteen.
     Reissu sujui kaikinpuolin hyvin. Kaverini ensimelojana piti tällaisesta tavasta retkeillä ja itselleni jäi kova halu päästä taas melomaan enemmän ja pidempiä matkoja. Jopa koskien kuohut houkuttelisivat.
Mutta ehkä ensi vuonna, ellei...

Lämmin kiitos Jounille meiltä molemmilta!

Sini&Katja

Mikäs blogi tämä on?

Erärengin blogi kertoo kokemuksia ja uutisia Erärengin palveluista. Erärenki puolestaan on luonto- ja ohjelmapalveluja tarjoava ja rengin hommia tekevä tammelalainen toiminimi. Blogit ova Erärenki Jouni Palénin tai Erärengin asiakkaiden kirjoittamia. Jos haluat kirjoittajaksi, esittele itsesi ja  pyydä oikeus erarenki@gmail.com.